Päivitystä elämään

Pitkän ulkokiipeilykauden jälkeen sisälle siirtyminen talveksi on tuntunut turhauttavalta. Täytyy tunnustaa, että sisällä kiipeäminen on tökkinyt koko talven ja se on jäänyt minimiin. Rannariin kirjoittaminenkin on tuntunut turhalta koska mitäpä sitä kirjoittaisi kiipeilyblogiin jos kiipeily tuntuu turhauttavalta muovinhieromiselta. Olen yrittänyt kuitenkin käydä TK.lla säännöllisen epäsäännöllisesti. Kevään aikana tahti on tiivistynyt treenamisen suhteen. Aurinko on aikamoinen motivaatori. Ulkokausi on avattu ja reissutkin lähestyvät.

Kuva: Samuel Lehtonen
Kuva: Samuel Lehtonen

Treenaamiseen on ollut vaikea löytää järjellistä syytä tai asettaa järkeviä kiipeilyllisiä tavoitteita jotka motivoisi muovin hinkkaamiseen. Jostain olen saanut päähäni että kehitykseni ulkokiipeilyssä ei kehity sisällä muovia hinkkaamalla. En tiedä olenko oikeassa? Joo, kyllä mä tiedän että samoilla lihaksilla sitä sisälläkin kiivetään. Mä en vain näe sitä että mun heikkouteni olisi tällä hetkellä ne lihakset. Vaan se miten luotan omaan kiipeilyyni, omiin jalkoihini, kehooni ja se miten osaan lukea reittiä. Isoimpana kehityskohteenani näen rentouden. Se että pystyn kiipeämään rennosti. Luottaen kiipeilyyni niin ettei minun tarvitse koko ajan huolehtia siitä missä lähin pultti sijaitsee.

Tuntuu siltä, että pitäisi päästä ulos ja kiivetä niin paljon kuin mahdollista. Pitäisi kiivetä paljon ja kaikkea. Paljon helppoja, keskivaikeita ja myös jonkin verran projektoida. Pahin virhe mitä voin tehdä, on sortua vain projektoimaan itselleni maksimireittejä. Toisiksi pahin virhe on pysyä vain omalla mukavuusalueella reittien suhteen. Tavoitteenani on kiivetä kesän aikana mahdollisimman paljon erilaisia reittejä ja enemmän metrejä kun ikinä.
Ulkokauden alkamista on hidastanut reissupakumme Markun korjaus ja katsastusyritykset. Kevään aikana Markku on saanut uudet jakopäänhihnan, töötin, laturinhihnan, laturin, raidetankojenpäät, pallonivelet etupyöriin ylhäälle ja alhaalle ja jarrulevyn. korjattu on myös iso reikä pakoputkessa. Vielä pitää säätää polttoainepumppu sekä aurauskulma. Remonttista on vastannut rakas iskä. Markku on ollut isän hellässä käsittelyssä jo muutaman viikon. Me pidetään sormia ja varpaita pystyssä jotta auto valmistuisi pian. Sormet syyhyää jo kiveen kiinni. Reissulista alkaa olla aikamoinen.

Rannari on uudistunut kuten varmaan jo huomaattekin. Tavoitteena on taas aktivoitua Blogin suhteen ja kuvailla kesän mittaan myös videomateriaalia.

Katja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *